Maalämpöjärjestelmää hankittaessa tai vanhaa laitteistoa uusittaessa moni pientaloasuja kohtaa väitteen, että kallioperään porattu energiakaivo voisi ”loppua” tai jäätyä pysyvästi vuosikymmenten jatkuvan lämmönoton seurauksena. Tämä pelko perustuu yleensä väärinkäsityksiin lämpöenergian liikkumisesta kallioperässä. Oikein mitoitettu ja ammattimaisesti toteutettu lämpökaivo hyödyntää kallioperään sitoutunutta auringon ja maapallon sisäistä lämpöenergiaa, joka uusiutuu jatkuvasti.
Lämpökaivon tekninen käyttöikä on tyypillisesti yli 50–100 vuotta, kun taas itse lämpöpumpputekniikka uusitaan 15–20 vuoden välein. Energiakaivon teho ei hyydy itsestään. Virheellinen mitoitus, kallioperän poikkeavat pohjavesivirtaukset tai liian matalaksi poratut aktiivimetrit voivat kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa maasta otetaan enemmän lämpöä kuin sinne ehtii siirtyä. Kallioperän lämpödynamiikka, jäätymisilmiön syyt ja oikea mitoitus vaikuttavat suoraan siihen, miten kaivo toimii sukupolvelta toiselle.
Puhekielessä ilmaisulla ”lämpökaivo on jäätynyt” tarkoitetaan tilannetta, jossa kaivossa kiertävän lämmönkeruunesteen lämpötila putoaa pakkaselle pidemmäksi aikaa ja kaivosta saatava teho heikkenee. Suomen kallioperä itsessään ei muutu yhtenäiseksi jäämassaksi, mutta kaivon sisällä oleva pohjavesi ja kiviaines lämmönkeruuputken välittömässä läheisyydessä voivat jäätyä, jos lämmönotto on liian rajua kallioperän lämmönjohtavuuteen nähden.
Lämpökaivon toiminta perustuu siihen, että putkistossa kiertävä etanoli-vesiseos palaa maasta lämpöpumpulle yleensä 0…+4 asteen lämpötilassa. Kovimpien pakkasjaksojen aikana nesteen paluulämpötila voi käydä väliaikaisesti miinuksen puolella, esimerkiksi -1…-3 asteessa. Tämä on energiakaivon normaalia talviaikaista toimintaa, kunhan energiatase palautuu kevään ja kesän aikana kallioperän lämmetessä uudelleen.
Todellinen ongelma syntyy silloin, kun kallioperän lämpövajausta ei ehditä kuroa kiinni kesäkaudella. Jos keruunesteen lämpötila pysyy pakkasella läpi vuoden, seuraukset näkyvät suoraan kiinteistön arjessa:
Energiakaivon tehon hiipuminen johtuu harvoin maapallon lämmön loppumisesta. Taustalla on lähes aina porausreiän mitoittaminen liian kevein perustein. Jokainen kallioperään poratun reiän metri luovuttaa tietyn määrän energiaa vuodessa. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tutkimustietojen ja alan laskentastandardien mukaan Suomen kallioperästä saadaan keskimäärin 100–120 kilowattituntia energiaa aktiivimetriä kohden vuodessa. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta alueen kivilajin ja pohjaveden liikkumisen mukaan.
Yleisimmät syyt siihen, miksi energiakaivo ei täytä odotuksia 10 tai 20 vuoden kuluttua, ovat teknisiä mitoitusvirheitä:
Oikein mitoitetussa järjestelmässä kallioperän lämpötila hakeutuu ensimmäisten käyttövuosien aikana uuteen tasapainotilaan, jonka jälkeen lämpötila pysyy vakaana vuosikymmeniä. Poraussyvyys onkin valittava aina kiinteistön toteutuneen energiankulutuksen mukaan, eikä pelkkien neliömääräarvioiden tai yleisten keskiarvojen pohjalta.
Kallioperä on avoin järjestelmä, joka on jatkuvassa lämpöteknisessä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kesäkuukausien aikana, kun kiinteistön lämmitystarve poistuu, kallioperän lämpötila alkaa palautua. Lämpöä siirtyy porausreiän ympärille laajemmasta kalliomassasta sekä maaperässä liikkuvien pohjavesivirtausten mukana.
Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja alan asiantuntijoiden mittaukset osoittavat, että oikein mitoitetun energiakaivon ympärillä kallioperän lämpötila vakiintuu noin 3–5 vuoden käytön jälkeen tasolle, joka pysyy lähes muuttumattomana seuraavat vuosikymmenet. Lämmönotto ja maaperän luonnollinen lämmönpalautuminen saavuttavat tasapainon.
Tehokas tapa varmistaa kallioperän lämpötaseen säilyminen on hyödyntää energiakaivoa kesällä kiinteistön jäähdytykseen. Maaviilennys eli maakylmä siirtää sisätiloista poistettavan lämmön takaisin kallioperään. Tämä toimintatapa tarjoaa kaksi hyötyä:
Kun 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa asennettu lämpöpumppu tulee elinkaarensa päähän ja laitteisto uusitaan, vanha energiakaivo todetaan usein nykystandardeilla liian matalaksi. Aiemmin kaivot mitoitettiin osateholle, eli kovimmilla pakkasilla käytettiin apuna sähkövastusta. Nykyaikaiset invertteriohjatut lämpöpumput taas ottavat lämmön kalliosta suuremmalla teholla ja kattavat koko kiinteistön energiantarpeen ilman lisäsähköä.
Jos vanha kaivo todetaan liian matalaksi uudelle pumpulle, tarjolla on kaksi kestävää ratkaisua:
Kun energiakaivo toteutetaan oikein alusta alkaen, se toimii luotettavana lämmönlähteenä 50–100 vuotta ilman tehon hiipumista. Varmista urakoitsijaltasi nämä kolme asiaa:
Itse energiakaivo eli kallioon porattu reikä ei vaadi vuosittaista huoltoa tai pesua. Kallioperässä oleva puhdas vesi toimii luonnollisena lämmönsiirtoaineena peruskallion ja keruuputkiston välillä. Koko järjestelmän pitkäikäisyyden kannalta keskeisin tekijä on muovisen keruuputkiston sisällä kiertävä lämmönsiirtoneste ja sen painetaso.
Kiinteistönomistajan tehtäväksi jää laitteiston säännöllinen perusvalvonta:
Mikäli keruupiirissä käytettävän etanolipohjaisen nesteen pakkaskestävyys on mitoitettu oikein (tyypillisesti noin -15…-17 astetta), neste ei jäädy putken sisälle normaaleissa käyttöolosuhteissa.
Kysymys siitä, voiko maalämpökaivo jäätyä tai hyytyä vuosikymmenten kuluessa, tiivistyy toteutuksen laatuun. Kallioperän lämpöenergia ei lopu kesken, mutta huonosti mitoitettu, liian matala tai virheellisesti sijoitettu energiakaivo voidaan kuormittaa tilapäisesti tukkoon.
Ammattitaidolla suunniteltu ja porattu lämpökaivo mukautuu kiinteistön lämmitystarpeisiin ja säilyttää suorituskykynsä sukupolvelta toiselle. Kun kallioperän aktiivisyvyys lasketaan tarkasti kiinteistön todellisen energiankulutuksen mukaan ja pihan maaperäolosuhteet otetaan huomioon poraustyössä, maalämpö tarjoaa pientalolle toimintavarmaa ja edullista lämpöä.
Kyrönlahden Porakaivo Oy toteuttaa lämpökaivojen poraukset vuosikymmenten alueellisella kokemuksella ja ammattitaidolla. Me varmistamme, että energiakaivosi aktiivisyvyys ja mitoitus vastaavat kiinteistösi todellista tarvetta ilman arvailua.