Syksyn saapuessa runsaat sateet ja sulava lumi täyttävät maanpinnan kosteudella. Monet kaivon omistajat uskovat, että satojen metrien syvyyteen porattu kalliokaivo on täysin turvassa ulkoisilta ympäristötekijöiltä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Jos kaivon maanpäälliset rakenteet tai tiivistykset ovat puutteellisia, pintavettä pääsee helposti talousveden joukkoon. Sen mukana kaivoon kulkeutuu humusta, savea, lannoitteita ja haitallisia bakteereja. Syyssateet ja tulvat asettavat kaivon tiiviyden koetukselle, joten kaivon kunto on syytä varmistaa ennen talvipakkasia.
Pintavesi ja syvällä kalliossa oleva pohjavesi poikkeavat laadultaan huomattavasti toisistaan. Kalliopohjavesi on luonnostaan suodattunutta ja puhdasta. Pintavesi sen sijaan kerää mukaansa epäpuhtauksia suoraan maanpinnalta ja pintamaasta. Esimerkiksi Pirkanmaan alueen tyypillisessä maaperässä syyssateet voivat nostaa maaveden pintaa nopeasti. Tällöin vesi alkaa kerääntyä kaivon ympärille, jos maa viettää väärään suuntaan.
Yleisin syy pintaveden pääsyyn kaivoon on liian matalalle jätetty suojaputki tai puuttuva porakaivon hattu. Teräksisen suojaputken tulisi ulottua vähintään 30 senttimetriä maanpinnan yläpuorelle. Jos putki on maan tasalla tai sen alapuolella, tulvavesi valuu suoraan kaivoon ottaen mukaansa pintamaan epäpuhtaudet. Säännöllisesti tehty porakaivon huolto ja suojaputken ympäristön oikeaoppinen muotoilu estävät nämä ongelmat. Kun maa muotoillaan viettämään poispäin kaivon suulta, vesi ohjautuu muualle eikä pääse imeytymään suojaputken juureen.
Suojaputken ja porakaivon hatun liitoksen on oltava täysin tiivis. Vanhemmissa kaivoissa käytettiin usein pelkkää peltistä suojahattua, joka ei pidä hyönteisiä tai valumavesiä loitolla. Nykyaikainen, kumitiivisteellä varustettu porakaivon hattu sulkee suojaputken ilmatiiviisti. Tiivis hattu estää myös pieneläinten, kuten hiirien tai sammakoiden, putoamisen kaivoon, mikä pilaisi veden laadun välittömästi. Kun maaperä kyllästyy syyssateista, suojaputken ympärillä oleva maamassa saattaa liikkua tai painua. Ilman asianmukaista bentoniittisavea tai tiivistysmassaa vesi löytää reitin suojaputken ulkopintaa pitkin suoraan kallion rakoihin ja sieltä edelleen kaivoveteen.
Pintavesiongelma ei aina näy heti päällisin puolin, mutta muutamat selvät merkit paljastavat tilanteen nopeasti. Tyypillisin merkki on veden värin muuttuminen kellertäväksi tai ruskehtavaksi veteen sekoittuneen humuksen vuoksi. Myös veden maku tai haju voi muuttua tunkkaiseksi, jos kaivoon pääsee orgaanista ainesta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suositusten mukaan talousveden mikrobiologinen laatu tulisi tutkia säännöllisesti, sillä kaikki bakteerit eivät aiheuta veteen välitöntä hajua tai makua. Jos pintavettä pääsee kaivoon, mikrobiologinen saastuminen voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten vatsaoireita. Epäpuhdas vesi rasittaa myös tekniikkaa. Hienojakoinen aines kuluttaa uppopumpun siipipyöriä ja lyhentää pumpun käyttöikää merkittävästi. Samalla liete tukkii painesäiliötä ja vesikalusteiden sihtejä.
Veden laadun heikkeneminen vaikuttaa suoraan koko kiinteistön LVI-järjestelmään. Kun hieno hiekka ja humus pääsevät pumppautumaan kaivosta ylös, ne kulkeutuvat ensimmäisenä painesäiliöön. Painesäiliössä liete laskeutuu pohjalle, mikä voi vioittaa säiliön kalvoa tai tukkia painekytkimen liitosputken. Kun painekytkimen toiminta häiriintyy, uppopumppu saattaa alkaa käydä jatkuvasti tai pätkiä lyhyissä sykleissä. Tämä kuluttaa pumpun moottorin nopeasti loppuun. Kaivon säännöllinen tarkastus ja suojaus tuovatkin selvää säästöä laitehankinnoissa. Ehjä ja tiivis kaivonpää varmistaa, että tuhansien eurojen arvoinen uppopumppu ja painesäiliö toimivat häiriöttömästi vuosikymmeniä.
Porakaivon suojaaminen syyssateilta ja tulvavedeltä vaatii mekaanisia esteitä ja maaperän muotoilua. Ensimmäinen tehtävä on tarkistaa kaivon maanpään suojaputki. Teräsputken on noustava riittävän korkealle maanpinnasta, jotta lammikoituva vesi ei pääse valumaan suoraan putken suusta sisään. Jos suojaputki on jäänyt liian matalalle, sitä täytyy jatkaa hitsaamalla tai kierteellisellä jatko-osalla. Tämän jälkeen kaivon ympärillä oleva maaperä muotoillaan siten, että se viettää poispäin kaivosta vähintään parin metrin matkalta. Kallistuksen ansiosta pintavedet ohjautuvat muualle eivätkä pääse imeytymään suojaputken juureen.
Pelkkä maaston muotoilu ei kuitenkaan auta, jos suojaputken ja porareiän välinen tiivistys kallioperässä on puutteellinen. Maan alla teräksisen suojaputken on tavoitettava kiinteä, ehjä kallio ja tiivistyttävä siihen täysin. Jos putken alapäässä oleva pintavesieristys vuotaa, pintavesi valuu kallioperän halkeamia pitkin suoraan kaivon pohjalle. Toimiva ratkaisu on asentaa kaivoon erityinen tiivistysmansetti eli kaivopoiju, joka asennetaan kallion pintahalkeamien alapuolelle. Paisuvan kumitiivisteen ansiosta porareiän ja pumppuputken välinen tila sulkeutuu ilmatiiviisti. Näin ylhäältä valuva likavesi ei pääse sekoittumaan alempana olevaan puhtaaseen pohjaveteen, vaan vesi säilyy kirkkaana sateisimpinakin viikkoina.
Pelkkä tiivis hattu putken päässä ei yksin riitä. Jos suojaputken ympärillä oleva maaperä on muotoiltu väärin tai putken alapään kallioeristys vuotaa, vesi hakeutuu putken ulkopintaa pitkin suoraan kallion rakoihin. Toimiva pintavesisuojaus edellyttää aina maan oikeaa muotoilua, tiivistä hattua sekä kunnollista kallioeristystä putken alapäässä.
Syyssateita seuraavat poikkeuksetta talvipakkaset. Suomen ankarat talviolosuhteet vaativat porakaivolta ja sen laitteistolta hyvää teknistä valmiutta, jotta vedentulo ei lakkaa lämpötilan painuessa nollan alapuolelle. Suurin riski on vesijohtojen ja pumpun jäätyminen kohdissa, joissa putki nousee maasta rakennukseen tai kulkee liian lähellä maanpintaa. Tehokkain tapa estää jäätyminen on asentaa vesijohdon sisään tai pinnalle itsesäätyvä lämmityskaapeli. Se säätelee tehoaan ulkolämpötilan mukaan ja pitää veden juoksevana juuri siellä, missä jäätymisvaara on suurin, ilman turhaa sähkönkulutusta.
Pakkassuojaus koskee myös painesäiliötä ja muuta kaivotekniikkaa. Jos painesäiliö sijaitsee kylmässä tai huonosti eristetyssä tilassa, pakkasvaurio voi rikkoa säiliön joustavan kumikalvon tai painekytkimen. Tällaiset tilat vaativat riittävän eristyksen ja luotettavan pakkasvahdin, joka pitää lämpötilan aina plussan puolella. Laitteiden suojaaminen syksyllä ehkäisee kalliit putkirikot ja hankalat sulatustyöt keskellä talvea.
Jos vesi on jo muuttunut sameaksi, haisevaksi tai maultaan oudoksi, tilannetta ei voida korjata pelkästään vettä juoksuttamalla. Ensin on aina selvitettävä ongelman syy. Huuhtelusta ei ole hyötyä, jos rakenteissa tai tiivistyksissä on vuoto, sillä uusi sadevesi likaa kaivon nopeasti uudelleen. Kun kaivon mekaaniset puutteet – kuten huonokuntoinen suojahattu tai vuotava suojaputki – on korjattu, kaivo on tyhjennettävä ja huuhdeltava perusteellisesti puhtaaksi kertyneestä lietteestä.
Pelkkä mekaaninen huuhtelu poistaa lian, mutta jos veteen on päässyt pintaveden mukana bakteereja, vaaditaan kaivon desinfiointi. Tähän käytetään tarkoitukseen sopivia desinfiointiaineita, jotka tuhoavat haitalliset bakteerit myös kiinteistön putkistosta. Noin viikon kuluttua kunnostuksesta vedestä otetaan uusi vesinäyte, jolla varmistetaan sen puhtaus ja turvallisuus. Asiantuntevasti tehty porakaivon huolto palauttaa kaivon toimintakyvyn ja varmistaa puhtaan talousveden saannin.
Porakaivon pitäminen tiiviinä ei vaadi jatkuvaa vaivannäköä, kunhan perusrakenteet ovat kunnossa ja tärkeimmät kohdat on suojattu oikein. Kun suojaputki on riittävän korkealla, kaivon hattu on tiivis ja maa viettää kaivosta poispäin, vesi pysyy kirkkaana syyssateista ja sulamisvesistä huolimatta. Oikeanlainen varautuminen ja säännöllinen huolto pitävät huolen siitä, että laitteisto kestää talven pakkaset ilman käyttökatkoja.
Älä anna syyssateiden tai talvipakkasten yllättää. Kyrönlahden Porakaivo huoltaa, tiivistää ja kunnostaa porakaivot luotettavasti koko Pirkanmaan alueella. Tarkistamme ja kunnostamme suojaputket, kaivon hatut sekä tiivistykset kestämään vaativat sääolosuhteet, jotta taloutesi käytössä on aina puhdasta vettä.