Monet kaivonomistajat pohtivat, mitä tehdä, jos epäilee pieneläimen päässeen kaivoon. Pieneläin kaivossa aiheuttaa esteettisen haitan ja pahan maun lisäksi todellisen terveyshaitan, joka vaatii välittömiä toimenpiteitä. Erityisesti syksyisin, kun ilmat kylmenevät ja jyrsijät etsivät suojaisaa pesäpaikkaa, suojaamaton tai puutteellisesti tiivistetty vesikaivo altistuu jyrsijöille ja muille pieneläimille.
Toisinaan luullaan, että kaivoon päässeen hiiren tai myyrän aiheuttama ongelma ratkeaa pelkällä veden juoksuttamisella. Hajoava raato aiheuttaa kuitenkin nopeasti vakavan mikrobiologisen saastumisen. On tärkeää tietää, miten tilanne tunnistetaan ja mitä ammattimainen porakaivon huolto vaatii veden saamiseksi takaisin käyttökuntoon. Epävarmat kotikonstit kannattaa unohtaa, sillä puhdistus on tarkkaa työtä, jossa ei ole varaa virheille.
Kaivovettä saatetaan käyttää tietämättä asiasta viikkoja sen jälkeen, kun pieneläin on pudonnut kaivoon. Maaperän viileydessä bakteeritoiminta ja hajoamisprosessi etenevät usein hitaasti ilman heti havaittavaa, voimakasta hajua. On kuitenkin olemassa selkeitä merkkejä, joihin on reagoitava viipymättä.
Selkeimpiä merkkejä ovat hanojen sihteihin kertyvät eläimen karvat. Jos poresuuttimen puhdistuksen yhteydessä löytyy tummia tai vaaleita eläimen karvoja, kaivossa on vähintään yksi hajoava jyrsijä. Karvat irtoavat raadosta nopeasti ja kulkeutuvat pumpun kautta putkistoon.
Toinen selkeä merkki on veden epämiellyttävä, mädäntynyt maku tai haju. Vaikka porakaivovedessä esiintyy toisinaan luonnollista rikkivedyn hajua, mädäntyvän orgaanisen aineksen haju on erilainen. Jos vesi alkaa yhtäkkiä tuoksua tai maistua pilaantuneelta, sen käyttö on lopetettava heti.
Suurin terveysriski liittyy kuitenkin näkymättömiin mikrobeihin. Kuolleesta eläimestä liukenee veteen taudinaiheuttajia, kuten koliformisia bakteereja, enterokokkeja sekä Escherichia colia (E. coli). Nämä mikrobit voivat aiheuttaa vakavia suolistoinfektioita ja muita sairauksia.
Terveydelle haitalliset mikrobipitoisuudet voivat olla aluksi täysin mauttomia ja hajuttomia. Siksi pelkkään aistinvaraiseen arvioon ei pidä luottaa. Jos porakaivon suojahattu on ollut raollaan tai alueella liikkuu paljon jyrsijöitä, mekaaninen tarkastus ja vesianalyysi ovat välttämättömiä turvallisuuden varmistamiseksi.
Kun epäilys tai varmuus eläimen joutumisesta kaivoon herää, nopea toiminta estää vahingon leviämisen. Virheelliset puhdistusyritykset vaikeuttavat tilannetta ja voivat pilata myös kiinteistön sisäpuoliset putkijärjestelmät ja laitteet.
Yleinen virhe on juoksuttaa vettä siinä toivossa, että se kirkastuisi. Tällöin kaivon saastunut liete ja hajoamistuotteet päätyvät suoraan uppopumpun läpi kiinteistön sisävesiputkiin, painesäiliöön, lämminvesivaraajaan ja hanoihin. Tämän seurauksena pelkän kaivon puhdistuksen sijaan on desinfioitava ja huuhdeltava koko sisäpuolinen putkisto, mikä lisää työtä ja kustannuksia huomattavasti.
Oikea toimintatapa on sulkea päävesihana tai katkaista virta porakaivopumpulta heti. Vettä ei tule käyttää ruuanlaittoon, peseytymiseen tai tiskaamiseen ennen kuin tilanne on selvitetty ja korjattu. Kaivoveden käyttö on keskeytettävä kokonaan.
Rengaskaivon huolto-ohjeita ei voi soveltaa porakaivoon, sillä kyseessä on kaksi rakenteellisesti erilaista järjestelmää. Rengaskaivosta vieras esine on mahdollista poistaa haavilla tai tyhjentämällä kaivo uppopumpulla, mutta kapeassa porakaivossa se on teknisesti mahdotonta.
Kapeassa ja syvässä porakaivossa kuollut eläin vajoaa usein kymmenien metrien syvyyteen tai kiilautuu pumpun ja seinämän väliin. Omatoiminen pumpun nostaminen ilman kokemusta ja sopivia varusteita voi johtaa pumpun juuttumiseen tai kaapelien vaurioitumiseen. Puhdistus vaatii ammattikalustoa, jolla pohjalle kertyneet epäpuhtaudet puhalletaan paineilmalla ja korkealla paineella suoraan ylös maapinnalle.
Onko porakaivosi suojahattu kunnossa tai epäiletkö vieraita esineitä kaivossasi? Älä ota riskejä perheesi terveyden kanssa. Kyrönlahden Porakaivo palvelee ammattitaidolla kaikissa kaivon huolto- ja puhdistustöissä Pirkanmaan alueella.
Kun eläin pääsee kaivoon, puhdistus tehdään järjestelmällisesti. Kaivo vaatii kokonaisvaltaisen kunnostuksen pintahuuhtelun sijaan. Toimenpide koostuu useasta työvaiheesta, joiden aikana poistetaan kaikki orgaaninen aines ja tuhotaan mikrobiologiset epäpuhtaudet kaivon rakenteista.
Ensimmäinen vaihe on uppopumpun, sähkökaapelien ja nostoköyden vetäminen ylös kaivosta. Työ vaatii tarkkuutta, jotta laitteisto ei vaurioidu kallioseinämiä vasten. Pumpun noston jälkeen se tarkastetaan huolellisesti. Raadon osat, karvat ja liete tarttuvat herkästi imusihtiin ja kaapelikiinnikkeisiin. Laitteisto pestään ja desinfioidaan huolellisesti maan pinnalla ennen takaisinasennusta.
Porakaivon pohjalle kertyy vuosien mittaan hienojakoista kiviainesta ja lietettä, johon kaivoon päätyneen eläimen hajoamistuotteet sitoutuvat. Ilman pohjan puhdistusta liete toimii bakteerien ravintoalustana pitkään desinfioinnin jälkeenkin. Kertynyt liete ja eläimen jäänteet poistetaan tehokkaalla korkeapainekompressorilla. Paineilmapuhallus nostaa pohjamateriaalin ja karvat suoraan ylös kaivon suusta, jolloin kaivon pohjasta saadaan puhdas.
Mekaanisen puhdistuksen jälkeen kaivo desinfioidaan. Ympäristöhallinnon ohjeistusten mukaisesti desinfioinnissa käytetään tarkasti annosteltua vetyperoksidia tai klooria. Aineen annetaan vaikuttaa kaivossa useita tunteja tai yön yli, jotta se tuhoaa koliformiset bakteerit ja muut taudinaiheuttajat. Lopuksi kaivo huuhdellaan pumppaamalla vettä suoraan maastoon niin kauan, että desinfiointiaineen jäämät häviävät ja vesi on täysin kirkasta sekä hajutonta.
Puhdistuksen jälkeen on varmistettava, ettei vastaava tilanne toistu. Kaivon asianmukainen suojaus ehkäisee tulevia kustannuksia ja terveysriskejä. Suojaaminen vaatii huolellisuutta ja oikeiden teknisten osien käyttöä.
Yleisin syy jyrsijöiden pääsyyn kaivoon on puutteellinen tai puuttuva suojahattu. Teräksisen suojaputken päässä on oltava tiivis metallinen tai kestävästä muovista valmistettu suojahattu, jossa on tiivistetyt läpiviennit sähkökaapeleille ja vesijohdolle. Muovipussit tai irralliset ämpärit suojaputken päällä eivät riitä, sillä jyrsijät voivat jyrsiä tiensä ohuiden materiaalien läpi etsiessään suojaa tai vettä.
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ohjeistuksen mukaan porakaivon teräksisen suojaputken tulee ulottua vähintään 30 senttimetriä maanpinnan yläpuolelle. Korkeus ehkäisee pintavesien ja maassa liikkuvien pikkueläinten pääsyä kaivoon. Jos suojaputki on liian matalalla, sitä on jatkettava ennen kaivon käyttöönottoa.
Syksyn viiletessä ja talven lähestyessä pieneläimet hakeutuvat lämpimiä putkistoja kohti, ja samalla kaivon jäätymisvaara kasvaa. Itsesäätyvä lämmityskaapeli pitää suojaputkessa kulkevat vesijohdot sulina kovillakin pakkasilla ilman turhaa sähkönkulutusta. Kaapeli säätää tehon automaattisesti ympäristön lämpötilan mukaan, mikä ehkäisee jäätymisvauriot ja pitää järjestelmän toiminnassa vuoden ympäri.
Kaivon puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen vettä ei tule käyttää heti talousvetenä. Vaikka vesi vaikuttaisi kirkkaalta, sen mikrobiologinen laatu on varmistettava laboratoriotesteillä ennen käyttöä.
Oikea menettelytapa on odottaa noin kaksi viikkoa desinfioinnin ja huuhtelun päättymisestä, jotta kaivon luonnollinen vesitasapaino ja virtaus palautuvat. Tämän jälkeen otetaan virallinen vesinäyte, joka toimitetaan akkreditoituun laboratorioon tutkittavaksi. Laboratoriossa tarkastetaan erityisesti E. coli -bakteerien, koliformisten bakteerien ja enterokokkien pitoisuudet. Vasta kun laboratoriotulokset osoittavat mikribipitoisuuksien olevan nolla, vesi on turvallista juoma- ja talousvedeksi.
Säännöllisesti ja ammattimaisesti tehty porakaivon huolto auttaa ylläpitämään veden hyvää laatua ja laitteiston toimintavarmuutta. Kun rakenteellinen tiiviys tarkistetaan säännöllisesti ja puutteet korjataan heti, vältytään kalliilta ongelmilta ja varmistetaan puhtaan talousveden saanti. Kaivon tiiviys ja puhtaus kannattaakin tarkistuttaa ammattilaisella ennen ongelmien ilmenemistä.