Lyhyt vastaus: Kunnollinen porakaivo ei yleensä ”lopu” sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sen vedentuotto voi hidastua niin paljon, ettei se enää vastaa kiinteistön kulutusta. Tämä johtuu useimmiten kallion halkeamien tukkeutumisesta tai poikkeuksellisista kuivuusjaksoista. Ongelma on lähes poikkeuksetta ratkaistavissa joko teknisillä säädöillä, kaivon puhdistuksella tai mekaanisella paineavauksella, jolla avataan veden pääsy kallioperästä takaisin kaivoon.
Kun puhutaan siitä, voiko porakaivo kuivua, on ensin ymmärrettävä ero perinteisen rengaskaivon ja modernin porakaivon välillä. Rengaskaivo on riippuvainen pintavesistä ja maaperän ylimmistä pohjavesikerroksista, jotka reagoivat nopeasti sateisiin ja kuivuuteen. Porakaivo sen sijaan porataan syvälle peruskallioon, yleensä 50–150 metrin syvyyteen, missä vesi liikkuu kallion halkeamissa ja raoissa.
Suomalaiseen kallioperään porattu porakaivo ei käytännössä koskaan tyhjene lopullisesti. Kallio itsessään on täynnä vettä, mutta se, kuinka nopeasti vesi virtaa halkeamista porareikään, vaihtelee. Jos kulutat vettä nopeammin kuin kallioperä ehtii sitä luovuttaa, kaivo ”tyhjenee” hetkellisesti. Kyse on siis vedentuoton ja kulutuksen välisestä epätasapainosta, ei veden katoamisesta maapallolta.
On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa kaivon tuotto heikkenee pysyvästi tai pitkäaikaisesti. Syynä voi olla esimerkiksi alueen pohjaveden pinnan yleinen lasku, joka johtuu pitkistä sateettomista jaksoista tai suurista lähialueen rakennushankkeista, jotka muuttavat pohjaveden virtaussuuntia. Mutta silloinkin vesi on edelleen siellä – se vain on syvemmällä tai vaatii uusia reittejä päästäkseen kaivoosi.
Kun hanasta alkaa tulla ilmaa tai vedenpaine heittelee, syy löytyy yleensä jostakin seuraavista tekijöistä. Ammattilaisen silmin katsottuna ongelmat jakautuvat mekaanisiin tukoksiin, geologisiin muutoksiin ja teknisiin vikoihin.
1. Kalliorakojen tukkeutuminen: Tämä on yleisin syy vanhempien kaivojen tuoton hiipumiseen. Vuosikymmenten saatossa kallion halkeamiin kertyy hienoa kiviainesta, sakkaa tai rauta- ja mangaanisaostumia. Nämä saostumat toimivat kuin tulppa, joka estää veden virtaamisen porareikään. Vaikka ympäröivässä kalliossa olisi vettä yllin kyllin, se ei pääse sisään.
2. Pitkäaikainen kuivuus: Vaikka porakaivo onkin rengaskaivoa suojatumpi säävaihteluilta, useat peräkkäiset vähälumiset talvet ja kuivat kesät voivat laskea pohjaveden pintaa myös kallioperässä. Tällöin kaivon yläosan halkeamat kuivuvat, ja vesi on haettava syvemmältä.
3. Lisääntynyt kulutus: Usein kaivon syyttäminen on turhaa, jos kiinteistön käyttötapa on muuttunut. Jos vanha kesämökki muutetaan ympärivuotiseksi asunnoksi, johon asennetaan astianpesukoneet, suihkut ja kenties poreallas, vanha, pienellä tuotolla varustettu kaivo ei enää pysy perässä. Tällöin ongelma ei ole kaivon rikkoutuminen, vaan sen kapasiteetin alimitoitus suhteessa tarpeeseen.
4. Tekniset viat pumpussa tai putkistossa: Ennen kuin panikoit veden loppumisesta, tarkista pumppu. Jos uppopumpun takaiskuventtiili vuotaa tai painesäiliön esipaine on hävinnyt, oireet muistuttavat veden loppumista. Myös pumpun laskeminen liian lähelle kaivon pohjaa voi aiheuttaa sen, että se imee sakkaa ja tukkeutuu, vaikka vettä olisi riittävästi.
Porakaivo harvoin lakkaa antamasta vettä kerralla ilman varoitusta. Omistajan on syytä olla tarkkana tiettyjen merkkien suhteen, jotta toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen kuin pumppu palaa loppuun kuivakäynnin vuoksi.
Jos vesi loppuu kesken suihkun, ensimmäinen sääntö on: katkaise virta pumpulta välittömästi. Useimmat uppopumput ovat vesijäähdytteisiä, ja kuivana käyminen tuhoaa pumpun moottorin ja tiivisteet hyvin nopeasti. Uuden pumpun hankkiminen on kallis ja turha kustannus, jos vika on itse kaivossa.
Kun virta on katkaistu, anna kaivon levätä. Usein porakaivo palautuu muutaman tunnin tai vuorokauden kuluessa, kun vesi tihkuu hitaasti takaisin kallioperästä. Tänä aikana on hyvä pohtia vedenkäyttötapoja. Jos tiedät, että kaivosi tuotto on rajallinen, vältä suuria kertakulutuksia, kuten nurmikon kastelua tai uima-altaan täyttöä.
Seuraavaksi on syytä tarkistaa painesäiliö ja sen esipaine. Jos painesäiliössä ei ole ilmaa, pumppu käynnistyy ja sammuu jatkuvasti (ns. pätkäkäynti), mikä voi antaa vaikutelman siitä, että vesi on loppu. Laskemalla säiliön tyhjäksi ja tarkistamalla esipaineen tavallisella rengaspainemittarilla voit sulkea pois yleisimmän teknisen vian.
Jos vika ei ole tekniikassa, on aika soittaa ammattilaiselle. Me emme käytä taikavarpuja, vaan mittaamme kaivon syvyyden, vedenpinnan tason ja pumpun asennuskorkeuden. Näillä tiedoilla pystymme sanomaan tarkalleen, onko kyseessä tilapäinen notkahdus vai vaatiiko porakaivo elvytystä.
Mitä tehdään, kun kallio on ”tiukka” eikä luovuta vettä? Ratkaisu on menetelmä nimeltä vesipaineavaukset eli paineiskutus. Tämä on tehokkain tapa lisätä porakaivon vedentuottoa ilman, että tarvitsee porata kokonaan uutta reikää.
Paineavauksessa porakaivoon lasketaan erikoistyökalu, joka tiivistetään haluttuun syvyyteen. Tämän jälkeen kaivoon pumpataan vettä valtavalla paineella. Tämä paine kohdistuu suoraan kallioperän halkeamiin. Paineen vaikutuksesta halkeamat puhdistuvat niihin kertyneestä lietteestä ja kivipölystä. Usein paine on niin kova, että se avaa uusia reittejä lähistöllä oleviin vesipitoisiin halkeamiin, joihin poranterä ei suoraan osunut.
Tämä toimenpide on puhdasta mekaniikkaa ja fysiikkaa. Se ei vaadi kemikaaleja, vaan perustuu pelkästään veden voimaan. Paineavauksen onnistumisprosentti on erittäin korkea; useimmiten kaivon tuotto moninkertaistuu toimenpiteen jälkeen. On kuitenkin muistettava, että paineavaus on aina ammattilaistyötä. Väärin tehtynä se voi vaurioittaa kaivon rakenteita, joten kokenut porari on tässä kohtaa korvaamaton apu.
Vaikka suurin osa ongelmista ratkeaa huollolla ja paineavauksella, joskus eteen tulee tilanne, jossa uuden kaivon poraaminen on järkevin tai jopa ainoa vaihtoehto. Milloin tähän pisteeseen päädytään?
Ensinnäkin, jos vanha kaivo on teknisesti tiensä päässä. Esimerkiksi vanhat, vuosikymmeniä sitten poratut kaivot voivat olla liian kapeita nykyaikaisille pumpuille, tai niiden terässuojaputket ovat syöpyneet puhki, jolloin pintavettä ja maata valuu suoraan kaivoon. Jos kaivon rakenteellinen eheys on vaarantunut, sen kunnostaminen voi tulla kalliimmaksi kuin uuden poraaminen.
Toinen syy on veden laatu. Vaikka vettä tulisi riittävästi, se voi sisältää niin paljon arseenia, radonia tai fluoria, että puhdistuslaitteiston ylläpito käy liian raskaaksi. Joskus poraamalla uusi porakaivo eri kohtaan tonttia, voidaan osua erilaiseen kalliorakenteeseen, jossa veden laatu on luonnostaan parempi.
Kolmanneksi, jos paineavaus on tehty tuloksetta. Jos kallioperä on niin umpinainen, ettei edes kova paine avaa riittäviä vesireittejä, on kaivoa joko syvennettävä huomattavasti tai etsittävä uusi paikka. Syventäminen on usein mahdollista, mutta se vaatii aina tapauskohtaisen arvion vanhan reiän kunnosta ja sijainnista.
Ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin korjaaminen. Tässä on kokeneen porarin listaus asioista, joilla varmistat, että vesi riittää myös tulevaisuudessa:
Lopuksi on todettava, että porakaivo on yksi kiinteistön tärkeimmistä investoinneista. Se on järjestelmä, joka on suunniteltu kestämään sukupolvelta toiselle, kunhan se toteutetaan ja huolletaan oikein. Jos olet epävarma kaivosi tilasta, kysy meiltä. Meillä on vuosikymmenten kokemus Pirkanmaan ja lähialueiden kallioperästä, ja tiedämme tarkalleen, miten vesi saadaan virtaamaan silloinkin, kun tilanne näyttää kuivalta.
Ota yhteyttä, jos tarvitset apua porakaivon huollossa tai uuden hankinnassa. Tehdään työ kerralla kuntoon, jotta sinun ei tarvitse kantaa vettä ämpärillä.